AUSTRALIA, WENTWORTH: FARMITYÖTÄ JA ELÄMÄÄ WORKING MOTELLISSA
Moikka!
Mistä on farmityöt ja elämä working motellissa tehty? Vesimelooneista, rikkaruohon kitkennästä, 40 asteen helteestä, uusista tuttavuuksista, aurinkorasvasta, kyseenalaisista työoloista, yömyöhään jatkuvista kekkereistä, hiekkapölystä sekä harvinaisen ärsyttävistä kärpäsistä, jotka koittavat raivata tiensä joka reikään...
Kun bussimme Canberrasta pysähtyi Wentworthin "pysäkillä" ja hyppäsimme ulos bussista, olotila oli hieman epäuskoinen. Tulisimme asumaan kuukaudenpäivät noin tuhannen asukkaan maalaiskylässä, jossa kylänraitti koostui lähinnä bensa-asemasta, ruokakaupasta, muutamasta pubista ja motellista sekä parista kivijalkamyymälästä. Yllätykseksemme ja iloksemme aikamme Wentworthissa osoittautui huippukokemukseksi ja viihdyimme oikein hyvin lukuunottamatta alun käynnistymisvaikeuksia!
Kun bussimme Canberrasta pysähtyi Wentworthin "pysäkillä" ja hyppäsimme ulos bussista, olotila oli hieman epäuskoinen. Tulisimme asumaan kuukaudenpäivät noin tuhannen asukkaan maalaiskylässä, jossa kylänraitti koostui lähinnä bensa-asemasta, ruokakaupasta, muutamasta pubista ja motellista sekä parista kivijalkamyymälästä. Yllätykseksemme ja iloksemme aikamme Wentworthissa osoittautui huippukokemukseksi ja viihdyimme oikein hyvin lukuunottamatta alun käynnistymisvaikeuksia!
Millaista farmityötä teimme?
Tulimme Wentworthiin alunperin poimimaan vesimelooneja. Noh, saapuessamme paikan päälle working motelliin, meille ilmoitettiin vesimelooninpoiminnan olevan vain miehille ja vesimeloonien poimintakauden alkavan vasta muutaman viikon kuluttua. Muutamaan ensimmäiseen päivään meillä ei ollut lainkaan töitä ja hämmentyneinä sekä turhautuneina olimme jo pakkaamassa laukkujamme ja lähtemässä koko tuppukylästä pois, kunnes kelkkamme kääntyikin ja saimme molemmat farmitöitä. Poimimisen sijaan pääsimme istuttamaan vesimelooneja!
Ensimmäisen työpäivämme jälkeen ajattelimme, että JES nyt kun kerran onnistuimme saamaan töitä, saisimme jatkossa tehdä täyttä työpäivää joka ikinen päivä ja kääriä hyvät reissurahat! Mutta eheeei, working motellitouhu toimikin ihan toisin kuin mitä sitä näin suomalaisena ajatteli, sillä joka päivä saimme kuulla olisiko töitä luvassa seuraavalle päivälle vai ei. Teimme hommia siellä sun täällä, yhtenä päivänä kitkimme rikkaruohoja kun taas toisena päivänä kaivoimme hiekkkamyrskyn alle hautautuneita vesimeloonintaimia.
Lopulta onnistuimme saamaan töitä hieman pidemmäksi aikaa yhdeltä farmilta, Heikki toiselta ja minä toiselta. Itse pääsin aivan ihanalle farmarille töihin ja muutama viikko kului leppoisasti rikkoruohoja kitkien ja podcasteja kuunnellen. Tauolla pääsi viilentymään viereiseen jokeen ja farmarin ystävällinen vaimo kantoi jääkaappiin jäätelöä ja Coca-Colaa nautittavaksi. Töiden lomassa rapsuttelin farmikoiraa, joka kirmasi innoissaan ympäri peltoa ja jahtasi hanhia.
Tasan ei käynyt farmien jako, sillä Heikki sen sijaan joutui raatamaan farmilla, jonka omistaja tunnettiin koko working motellin ja jopa koko kylän keskuudessa nimellä kusipää. Tällä farmilla tauot jäivät pääsääntöisesti pitämättä ja töitä piti paiskia yhtä lujasti riippumatta siitä kohosiko elohopea 27 vai 47 asteeseen. By the way, Australian lain mukaan kuumuusraja työskentelylle on 42 astetta. Ei siis mikään ihme, että lähipubin ihmiset osoittivat surunvalittelunsa kuullessaan, että joku työskentelee kyseisellä farmarilla. Vesimeloonien poimintakauden vihdoin alettua tämä surullisen kuuluisa farmari myös uhkasi HEITTÄÄ erästä työntekijää VESIMELOONILLA, mikäli hän "seisoskelisi" turhaan pellolla (lue: suoristaisi selkäänsä välillä).
Myös minä tein töitä muutamana päivänä kyseisellä farmarilla, mutta jo kolmantena päivänä sain paikassa jonkinsortin lämpöhalvauksen. Onneksi töitä löytyi muualta. Rikkaruohojen kitkennän loputtua mukavalla farmarilla sain töitä viikunoiden ja karhunmarjojen pakkaajana ILMASTOIDUSTA VARASTOSTA! <3 Tuntui suorastaan väärältä tehdä töitä sisätiloissa, kun niin suuri osa reissareista heitteli yli 10 kilon painoisia melooneja paahtavassa helteessä.
Paikka oli tosin liian hyvää ollakseen totta, sillä työntekijöille maksettiin tuntipalkkaa vain, mikäli onnistuit pakkaamaan 10 pahvilaatikollista viikunoita/12 laatikollista karhunmarjoja tunnissa. Tosiasia oli, että vain MUUTAMA monesta kymmenestä työntekijästä pääsi näihin lukemiin ja sai minipalkan mukaisen tuntipalkan. Loput saivat palkan kappalemäärän perusteella, joka ei juuri eronnut hyväntekeväisyystyöstä. Pakkaamisen lisäksi työtehtäviin kuului lukuisia muita työtehtäviä, kuten pahvilaatikoiden kasaamista, pakkauslinjaston hyllyjen täyttämistä pakkaustarvikkeilla sekä siivoustehtäviä, jotka veivät tietenkin aikaa ja vaikuttivat luonnollisesti palkkaan. Meiltä myös vaadittiin täydellistä laatua, mutta siitä ei maksettu, sillä palkka perustui nopeuteen. Mikäli pakkasit liian huonoa laatua, sait huudot ja pakkaamasi laatikko palautettiin korjattavaksi sinulle.
Aloittaessamme työt meitä perehdyttänyt naishenkilö kertoi selkeästi, ettei pakkaamissamme viikunoissa saa olla minkäänlaisia naarmuja, vaan naarmuiset viikunat tulee heittää erilliseen kakkoslaatuisten viikunoiden laatikkoon. Noh, eräänä päivänä paikan omistaja eli vanhempi farmarismies alkoi huutamaan eräälle tytölle, joka aloitti pakkaamossa samana päivänä kuin minä. Huudon syy oli se, että tyttö oli kuulemma heittänyt kakkoslaatuisiin viikunoihin "liian hyviä" viikunoita (juuri niitä naarmuisia, mitä pitikin). Tästä hämmentyneenä tyttö kertoi vihaiselle farmarismiehelle saaneensa perehdytyksessä ohjeet toimia juuri miten oli toiminut. Työpäivän jälkeen kyseinen tyttö sai potkut, koska kuulemma "puhui liikaa ja hänellä oli väärä asenne" ja minä taas sain seuraavana aamuna matkalla töihin ohjeet painaa nöyränä pääni alas ja kuunnella kiltisti huudot, mikäli sellaisia tulisi.
Viikon päästä totesin paikan pomolle ottavani lopputilin, toivotin hyvää joulua ja tein paikasta valituksen yhdistykseen nimeltä fairwork.gov.au.
Millaista on elämä working motellissa?
Working motelli/hostelli tarkoittaa käytännössä motellia/hostellia, joka tarjoaa asukkailleen asumisen lisäksi töitä. Working motellissa, jossa asuimme sen noin viisi viikkoa, asui meidän lisäksemme noin parikymmentä muuta reissaria. Reppureissaajia oli niin Suomesta, Italiasta, Saksasta, Belgiasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Perusta, Englannista, Skotlannista, Irlannista kuin Ranskastakin. Tunnelma oli ihanan yhteisöllinen ja ihmisiin oli todella helppo tutustua.
Majoittuminen tapahtui suurimmaksi osin yhteishuoneissa, mutta meillä kävi hyvä tsäkä, sillä lähes koko ajan saimme majoittua kahden hengen huoneessa ja vielä samaan hintaan, mitä useamman hengen kimppahuoneet maksoivat (kahdelta 340 $/viikko). Viimeiseksi viikoksi seuraksemme muutti supermukava amerikkalainen tyttö. Motellilta löytyi yhteinen keittiö, jossa oli helppo kokata päivä ruuat ja eväät töihin. Pesukonetta ei ollut, mutta pesula löytyi aivan kulman takaa. Kuljetus töihin ja takaisin maksoi 7$.
Aamut alkoivat motellilla usein jo klo. 5.00, kun suurin osa porukasta valmistautui töihin lähtöön, jotta päivän työt saataisiin tehtyä ennen päivän kuumimpia tunteja. Aamuisin keittiössä olikin kova ruuhka, kun hellehattuihin ja työbootseihin sonnustautuneet farmityöläiset koittivat herätä alkavaan päivään kahvikuppinsa ääressä.
Työpäivät päättyivät usein jo iltapäivästä ja vapaa-aikana motellillta löytyi aina seuraa ja joku jonka kanssa viettää aikaa. Toisinaan lähdimme porukalla läheiselle joelle uimaan ja nauttimaan auringosta, toisinaan aika kului korttia tai Monopolya pelaten, jutellen tai muuten vain aikaa viettäen. Yhtenä päivänä, kun lämpötila kipusi 47 asteeseen, teimme myös tieteellisen tutkimuksen ja koitimme, voiko voiko kananmunan paistaa auringossa. Pettymykseksemme se kypsyi vain vähän... :D Perjantaisin suuntasimme läheiseen pubiin, jossa oli tarjolla buffet hintaan 10$, ilmainen biljardipöytä ja joka toinen lauantai kylän kippolassa vieraili myös dj!
Yhtenä perjantaina tullessamme illan riennoista takaisin motellillemme, näimme pienen käärmeen ulko-ovellamme. Tästä inspiroituneina juoksimme hakemaan myös muut katsomaan käärmettä. Seuraavana aamuna näytimme käärmeen kuvaa motellin omistajalle, joka kertoi kyseisin käärmeen olleen maailman toiseksi myrkyllisin käärme lajlltaan Brown Snake! Siinä hetkessä meille kenellekään ei tullut pieneen mieleenkään, että niin pieni käärme voisi olla tappavan myrkyllinen!
Vietimme myös joulun Wentworthissa. Australiassa joulua juhlitaan varsinaisesti vasta joulupäivänä eikä jouluaattona niinkuin meillä Suomessa. Joulupäivänä motellilla oli tarjolla kaikille yhteinen jouluruoka. Ennen joulua arvoimme kaikkien asukkaiden nimet purkista ja kävimme ostamassa nostamallemme henkilölle joululahjan. Jokainen motellin asukas sais siis joulupäivänä myös pienen joulumuistamisen, mikä oli ihana ajatus motellin omistajalta! Heikki sai viinipullon ja söpöt värikkäät vesimeloonisukat ja minä sain paikallista saippuaa ja kosmetiikkaa! Illalla suuntasimme joen rantaan katsomaan ilotulitusta, jonka seurauksena rutikuivaan maastoon syttyi myös metsäpalo. Onneksi asiaan oli varauduttu ja palokunta tuli salamana paikalle ja sammutti palon. Erilainen, mutta mieleenpainuva joulu. <3
SUMMASUMMARUM: Reppureissaajana farmitöitä on usein helppo saada ja itse työ voi jopa olla mukavaa, mikäli onnistuu saamaan töitä kunnolliselta ja oikeudenmukaiselta farmilta. Omiin kokemuksiini pohjautuen voin kuitenkin todeta, että huhut reppureissaajien huijjaamisesta pitivät paikkansa, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki liittyen työoloihin. Olen kuullut myös onnellisia tarinoita farmihommista, joten farmitöitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Farmihommat eivät myöskään tuntuneet läheskään niin pahalta, kun ympärillä oli niin huippuporukka muita reissareita, joiden kanssa vaihtaa kokemuksia ja viettää vapaa-aikaa. :)
Onko teillä hyviä vai huonoja kokemuksia farmihommista tai oletteko tietämättämme törmänneet vaarallisiin eläimiin?
PS. Vesimeloonifarmeilla työskentely kannattaa, sillä sieltä saa ilmaisia vesimelooneja. ;)
Rakkaudella,
Tiia
Ensimmäisen työpäivämme jälkeen ajattelimme, että JES nyt kun kerran onnistuimme saamaan töitä, saisimme jatkossa tehdä täyttä työpäivää joka ikinen päivä ja kääriä hyvät reissurahat! Mutta eheeei, working motellitouhu toimikin ihan toisin kuin mitä sitä näin suomalaisena ajatteli, sillä joka päivä saimme kuulla olisiko töitä luvassa seuraavalle päivälle vai ei. Teimme hommia siellä sun täällä, yhtenä päivänä kitkimme rikkaruohoja kun taas toisena päivänä kaivoimme hiekkkamyrskyn alle hautautuneita vesimeloonintaimia.
Lopulta onnistuimme saamaan töitä hieman pidemmäksi aikaa yhdeltä farmilta, Heikki toiselta ja minä toiselta. Itse pääsin aivan ihanalle farmarille töihin ja muutama viikko kului leppoisasti rikkoruohoja kitkien ja podcasteja kuunnellen. Tauolla pääsi viilentymään viereiseen jokeen ja farmarin ystävällinen vaimo kantoi jääkaappiin jäätelöä ja Coca-Colaa nautittavaksi. Töiden lomassa rapsuttelin farmikoiraa, joka kirmasi innoissaan ympäri peltoa ja jahtasi hanhia.
 |
| Söpö työkaveri |
Tasan ei käynyt farmien jako, sillä Heikki sen sijaan joutui raatamaan farmilla, jonka omistaja tunnettiin koko working motellin ja jopa koko kylän keskuudessa nimellä kusipää. Tällä farmilla tauot jäivät pääsääntöisesti pitämättä ja töitä piti paiskia yhtä lujasti riippumatta siitä kohosiko elohopea 27 vai 47 asteeseen. By the way, Australian lain mukaan kuumuusraja työskentelylle on 42 astetta. Ei siis mikään ihme, että lähipubin ihmiset osoittivat surunvalittelunsa kuullessaan, että joku työskentelee kyseisellä farmarilla. Vesimeloonien poimintakauden vihdoin alettua tämä surullisen kuuluisa farmari myös uhkasi HEITTÄÄ erästä työntekijää VESIMELOONILLA, mikäli hän "seisoskelisi" turhaan pellolla (lue: suoristaisi selkäänsä välillä).
Myös minä tein töitä muutamana päivänä kyseisellä farmarilla, mutta jo kolmantena päivänä sain paikassa jonkinsortin lämpöhalvauksen. Onneksi töitä löytyi muualta. Rikkaruohojen kitkennän loputtua mukavalla farmarilla sain töitä viikunoiden ja karhunmarjojen pakkaajana ILMASTOIDUSTA VARASTOSTA! <3 Tuntui suorastaan väärältä tehdä töitä sisätiloissa, kun niin suuri osa reissareista heitteli yli 10 kilon painoisia melooneja paahtavassa helteessä.
Paikka oli tosin liian hyvää ollakseen totta, sillä työntekijöille maksettiin tuntipalkkaa vain, mikäli onnistuit pakkaamaan 10 pahvilaatikollista viikunoita/12 laatikollista karhunmarjoja tunnissa. Tosiasia oli, että vain MUUTAMA monesta kymmenestä työntekijästä pääsi näihin lukemiin ja sai minipalkan mukaisen tuntipalkan. Loput saivat palkan kappalemäärän perusteella, joka ei juuri eronnut hyväntekeväisyystyöstä. Pakkaamisen lisäksi työtehtäviin kuului lukuisia muita työtehtäviä, kuten pahvilaatikoiden kasaamista, pakkauslinjaston hyllyjen täyttämistä pakkaustarvikkeilla sekä siivoustehtäviä, jotka veivät tietenkin aikaa ja vaikuttivat luonnollisesti palkkaan. Meiltä myös vaadittiin täydellistä laatua, mutta siitä ei maksettu, sillä palkka perustui nopeuteen. Mikäli pakkasit liian huonoa laatua, sait huudot ja pakkaamasi laatikko palautettiin korjattavaksi sinulle.
Aloittaessamme työt meitä perehdyttänyt naishenkilö kertoi selkeästi, ettei pakkaamissamme viikunoissa saa olla minkäänlaisia naarmuja, vaan naarmuiset viikunat tulee heittää erilliseen kakkoslaatuisten viikunoiden laatikkoon. Noh, eräänä päivänä paikan omistaja eli vanhempi farmarismies alkoi huutamaan eräälle tytölle, joka aloitti pakkaamossa samana päivänä kuin minä. Huudon syy oli se, että tyttö oli kuulemma heittänyt kakkoslaatuisiin viikunoihin "liian hyviä" viikunoita (juuri niitä naarmuisia, mitä pitikin). Tästä hämmentyneenä tyttö kertoi vihaiselle farmarismiehelle saaneensa perehdytyksessä ohjeet toimia juuri miten oli toiminut. Työpäivän jälkeen kyseinen tyttö sai potkut, koska kuulemma "puhui liikaa ja hänellä oli väärä asenne" ja minä taas sain seuraavana aamuna matkalla töihin ohjeet painaa nöyränä pääni alas ja kuunnella kiltisti huudot, mikäli sellaisia tulisi.
Viikon päästä totesin paikan pomolle ottavani lopputilin, toivotin hyvää joulua ja tein paikasta valituksen yhdistykseen nimeltä fairwork.gov.au.
 |
| Pienestä se vesimeloonikin ponnistaa! |
Millaista on elämä working motellissa?
Working motelli/hostelli tarkoittaa käytännössä motellia/hostellia, joka tarjoaa asukkailleen asumisen lisäksi töitä. Working motellissa, jossa asuimme sen noin viisi viikkoa, asui meidän lisäksemme noin parikymmentä muuta reissaria. Reppureissaajia oli niin Suomesta, Italiasta, Saksasta, Belgiasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Perusta, Englannista, Skotlannista, Irlannista kuin Ranskastakin. Tunnelma oli ihanan yhteisöllinen ja ihmisiin oli todella helppo tutustua.
Majoittuminen tapahtui suurimmaksi osin yhteishuoneissa, mutta meillä kävi hyvä tsäkä, sillä lähes koko ajan saimme majoittua kahden hengen huoneessa ja vielä samaan hintaan, mitä useamman hengen kimppahuoneet maksoivat (kahdelta 340 $/viikko). Viimeiseksi viikoksi seuraksemme muutti supermukava amerikkalainen tyttö. Motellilta löytyi yhteinen keittiö, jossa oli helppo kokata päivä ruuat ja eväät töihin. Pesukonetta ei ollut, mutta pesula löytyi aivan kulman takaa. Kuljetus töihin ja takaisin maksoi 7$.
Aamut alkoivat motellilla usein jo klo. 5.00, kun suurin osa porukasta valmistautui töihin lähtöön, jotta päivän työt saataisiin tehtyä ennen päivän kuumimpia tunteja. Aamuisin keittiössä olikin kova ruuhka, kun hellehattuihin ja työbootseihin sonnustautuneet farmityöläiset koittivat herätä alkavaan päivään kahvikuppinsa ääressä.
 |
| Aurinko nousemassa vesimeloonipellon takaa |
Työpäivät päättyivät usein jo iltapäivästä ja vapaa-aikana motellillta löytyi aina seuraa ja joku jonka kanssa viettää aikaa. Toisinaan lähdimme porukalla läheiselle joelle uimaan ja nauttimaan auringosta, toisinaan aika kului korttia tai Monopolya pelaten, jutellen tai muuten vain aikaa viettäen. Yhtenä päivänä, kun lämpötila kipusi 47 asteeseen, teimme myös tieteellisen tutkimuksen ja koitimme, voiko voiko kananmunan paistaa auringossa. Pettymykseksemme se kypsyi vain vähän... :D Perjantaisin suuntasimme läheiseen pubiin, jossa oli tarjolla buffet hintaan 10$, ilmainen biljardipöytä ja joka toinen lauantai kylän kippolassa vieraili myös dj!
Yhtenä perjantaina tullessamme illan riennoista takaisin motellillemme, näimme pienen käärmeen ulko-ovellamme. Tästä inspiroituneina juoksimme hakemaan myös muut katsomaan käärmettä. Seuraavana aamuna näytimme käärmeen kuvaa motellin omistajalle, joka kertoi kyseisin käärmeen olleen maailman toiseksi myrkyllisin käärme lajlltaan Brown Snake! Siinä hetkessä meille kenellekään ei tullut pieneen mieleenkään, että niin pieni käärme voisi olla tappavan myrkyllinen!
Vietimme myös joulun Wentworthissa. Australiassa joulua juhlitaan varsinaisesti vasta joulupäivänä eikä jouluaattona niinkuin meillä Suomessa. Joulupäivänä motellilla oli tarjolla kaikille yhteinen jouluruoka. Ennen joulua arvoimme kaikkien asukkaiden nimet purkista ja kävimme ostamassa nostamallemme henkilölle joululahjan. Jokainen motellin asukas sais siis joulupäivänä myös pienen joulumuistamisen, mikä oli ihana ajatus motellin omistajalta! Heikki sai viinipullon ja söpöt värikkäät vesimeloonisukat ja minä sain paikallista saippuaa ja kosmetiikkaa! Illalla suuntasimme joen rantaan katsomaan ilotulitusta, jonka seurauksena rutikuivaan maastoon syttyi myös metsäpalo. Onneksi asiaan oli varauduttu ja palokunta tuli salamana paikalle ja sammutti palon. Erilainen, mutta mieleenpainuva joulu. <3
 |
| Yhteinen joululounas |
 |
| Joululahjojen arvonta ennen joulua eli "secret santa" |
 |
| Nammm! |
SUMMASUMMARUM: Reppureissaajana farmitöitä on usein helppo saada ja itse työ voi jopa olla mukavaa, mikäli onnistuu saamaan töitä kunnolliselta ja oikeudenmukaiselta farmilta. Omiin kokemuksiini pohjautuen voin kuitenkin todeta, että huhut reppureissaajien huijjaamisesta pitivät paikkansa, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki liittyen työoloihin. Olen kuullut myös onnellisia tarinoita farmihommista, joten farmitöitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Farmihommat eivät myöskään tuntuneet läheskään niin pahalta, kun ympärillä oli niin huippuporukka muita reissareita, joiden kanssa vaihtaa kokemuksia ja viettää vapaa-aikaa. :)
Onko teillä hyviä vai huonoja kokemuksia farmihommista tai oletteko tietämättämme törmänneet vaarallisiin eläimiin?
PS. Vesimeloonifarmeilla työskentely kannattaa, sillä sieltä saa ilmaisia vesimelooneja. ;)
Rakkaudella,
Tiia
Kommentit
Lähetä kommentti