LAOS, VANG VIENG: KALJAKELLUNTAA JA UPEITA LUONNONMAISEMIA

Ennen Vang Viengiin tuloamme yövyimme Laosin pääkaupungissa Vientianessa muutaman yön. Matkamme yöbussilla Paksesta Vientianeen aiheutti sellaiset univelat, että meille iski Vientianessa totaalinen matkaväsymys emmekä tehneet siellä mitään muuta kuin ladanneet akkujamme. Vang Viengiin saapuessamme akut olivat taas täynnä reissuenergiaa, mikä oli hyvä sillä energiaa tarvittiinkin! :D

Vientianesta Vang Viengiin tulimme minivanilla kapeahkoa vuoristotietä pitkin. Kaikista stressaavimmaksi asiaksi koko Aasiassa reissaamisemme aikana on osoittautunut matkustaminen paikallisella bussilla tai minivanilla, sillä jälleen kerran aasialainen ajotyyli sai sydämen jättämään pari lyöntiä välistä minivanin kaahetessa vuoristotietä kohti Vang Viengiä. Puolivälissä matkaa meidän oli pakko "pyytää" kuskia ajamaan hiljempaa... Kuski muisti olla kaahaamatta hetken aikaa, kunnes talla ja töötti olivat taas pohjassa ja matkustajat kauhusta kankeina.

Vang Vieng on pieni "turisti-orientoitunut" kaupunki Mekong-joen varrella, joka on tunnettu "tuubailustaan" eli suomeksi sanottuna kaljakellunnastaan. Päästessämme perille Vang Viengiin (hengissä), tutustuimme samassa kyydissä tulleeseen brasialaiseen mieheen nimeltä Vin, jonka kanssa olimme matkalla pidättäneet hengitystä tiukoissa kurveissa. Oli huippua, että päädyimme Vinin kanssa samaan huippuhyvään hostelliin (Nana Backpackers Hostel), sillä loppujen lopuksi päädyimme reissaamaan yhdessä viikon verran!

Seuraavana päivänä lähdimme yhdessä muiden turistien kanssa kokeilemaan kuuluisaa tuubailua. Tuubailussa eli kaljakellunnassa kelluskellaan Nam Song jokea pitkin traktorin sisäkumien päällä. Lava-auto kuljetti meidät joen rantaan, josta lähdimme kellumaan. Joen varrella oli muutamia kuppiloita, joihin pysähdyimme matkan varrella.

Rantautuminen joen varrella oleviin kippoloihin tapahtui käytännössä siten, että rannalla vahdissa olevat työntekijät heittivät kelluskelijoille narun, johon tarttua ja vetivät heidät rantaan. Meidän rantautuminen ei sujunut ihan niin näppärästi, sillä narunheittäjäpojat missasivat meidät ja virta kuljetti meidät kaikkien muiden ohi! Hämmentyneenä heiluttelimme käsiämme ja huutelimme muille jo rantautuneille tuubailijoille. Lopulta yksi narunheittäjäpojista lähti pelastamaan meitä moottoriveneellä ja pääsimme rantaan. :D

Matkalla pysähdyimme vielä toiseen kippolaan, josta meillä oli lava-autokyyditys takaisin hostellille. Hauskaa oli!

Seuraavana päivänä lähdimme kolmistaan yhdessä Vinin kanssa haikkaamaan näköalapaikalle nimeltä Nam Xay Top View sekä uimaan laguunille (Blue Lagoon 3). Kävimme kylillä kyselemässä hintoja reissullemme ja onnistuimme saamaan lava-autokuljetuksen hostellilta näköalapaikalle, laguunille ja sieltä takaisin hyvään hintaan.

Let's go!

Nam Xay Top View -näköalapaikan lähtöportti

Ylös näköalapaikalle meni pieni viidakkopolku, joka oli sateesta liukas ja täynnä kiviä sekä juurakkoja. Lämmintä oli yli 30 astetta ja edellisen päivän tuubailu hieman puhallutti, joten kunnon haikkaamisen tunnelmaan oli helppo päästä! Jokainen hikipisara oli vuodattamisen arvoinen, sillä maisemat ylhäältä olivat jälleen kerran uskomattomat! Ylhäälle vuoren päällä oli myös hylätty moottoripyötä (?), joka oli suosittu kuvauskohde kaikille vuorenvalloittajille.

Näköalapaikalta lava-auto vei meidät laguunille viilentymään, mikä tuli tarpeeseen. Blue Laguun 3 on uimapaikka keskellä vuorimaisemia, jossa on ihanan sinistä vettä, paljon erilaisia vesiaktiviteetteja sekä muutama ravintola. Täydellinen lopetus päiväretkellemme!

Blue Lagoon 3

Kaiken kaikkiaan vietimme Vang Viengissä 3 haipakkaa päivää, jonka aikana ehdimme vaikka ja mitä. Olimme etukäteen saaneet käsityksen, että Vang Vieng on pelkkä turistien ryyppäyspaikka, mutta se on ehdottomasti paljon muutakin kuin kaljakelluntaa!



Rakkaudella,
Tiia