INDONESIA, BALI, UBUD: HYMYJÄ, RIISITERASSEJA JA SALAINEN VESIPUTOUS

 Singaporesta matkasimme Indonesiaan, Balille. Lentomme lähti Singaporesta viideltä aamulla, jossa näimme oivan säästömahdollisuuden. Menimme jo 11 aikaan illalla viimeisellä metrolla kentälle sen sijaan että olisimme ottaneet aamuyöstä taksin kentälle. Pettämättömänä suunnitelmana oli nukkua kentällä ja säästää samalla yksi hostelliyön hinta. Muutaman tunnin sain torkuttua, mutta piru vie lentokentillä on sitten kylmä!

Denpasarin kentältä hyppäsimme paikallisbussin kyytiin, jossa meitä tervehti paikalliset hymyssä suin yhden tehdessä tilaa penkilleen. Kentältä ei mennyt suoraa bussia Ubudiin, vaan meidän täytyi jäädä pois Batubulanissa, josta saimme neuvoteltua jatkokyydin Ubudiin. Hyppäsimme ränsistyneen vanin kyytiin ja istuimme reikäisille  nahkapenkeille. Vanista puuttui ovi kokonaan, mutta se oli oikeastaan vaan hyvä sillä oviaukko toimi hyvänä tuuletusaukkona paahtavassa helteessä! 

Koko matka kentältä Ubudiin kesti yli 2 tuntia ja maksoi 102 000 Indonesian rupiaa eli 6,60€ eli kannatti! :D

Ubudissa yövyimme sympaattisessa majatalossa (Ubud Sensai Bungalow). Parvekkeemme alapuoleisella pellolla juoksenteli ankkalauma. Illan hämärtyessä ja auringon painuessa horisontin taa ankkojen isäntä ohjasi ankat pellolta yöpuulle. Majatalomme nurmikolla seikkaili majapaikan omistajan kaksi pientä ja supersöpöä kilpikonnaa. 

Yksi lempparijutuista koko reissulla ovat olleet tuoreet hedelmät, joita on tarjoiltu lähes jokaisessa majapaikassa!<3 Jos siis olemme olleet niin onnekkaita, että aamupala on sisältynyt jo valmiiksi alhaiseen yöhintaan.

IIK mikä söpöläinen!

Päiväretki riisiterasseille ja salaiselle vesiputoukselle 

Olimme Ubudissa yhteensä 3 yötä. Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja teimme päiväretken Tegalalangin riisiterasseille (Tegalalan Rice Terrace). Paikka oli upea korkealle kohoavine ja uskomattoman vihreine riisiterasseineen!

Riisiterassien välissä kiemurteli polkuja, joita pitkin pääsi kävelemään ja ihailemaan maisemia. Sisäänpääsymaksu oli alle euron, mutta polun varrella kohtasimme kolme erillistä "lahjoituksen kerääjää", jotka pyysivät kaikki rahaa polkujen ylläpitämiseen. Kahdelle ensimmäiselle maksoimme mukisematta, mutta kolmannen kohdalla mitta tuli täyteen ja kieltäydyimme maksamasta. Hän päästi meidät silti jatkamaan matkaa.

Riisiterasseilta ajoimme "salaiselle vesiputoukselle"nimeltä Tangkup Waterfall.

Pitkän hiekkatien päässä oli kuin salainen keidas, jonka vihreillä nurmilla laidunsi lehmiä ja juoksenteli kanoja. Meidät vastaanotti paikassa asuva mies tervehtien meitä kämmenet yhdessä pienen kumarruksen kera. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja toivoi meidän pysähtyvän nauttimaan ja aistimaan vesiputouksen energiaa. 

Lähdimme seuraamaan naista, joka johdatti meidät viidakkopolun läpi vesiputoukselle. Seuraamme liittyi myös 2 lasta. Ilmeisemmin paikkaa piti perhe ja kyseessä oli perheen äiti sekä lapset.

Matkan varrella perheen äiti osoitti kunnioitusta vesiputousta kohtaan laittaen kämmenensä yhteen korkealle päänsä päälle. Paikka oli ilmeisemmin perheelle pyhä paikka. Ja olihan vesiputous oli upea ja sen alle pääsi uimaan! 

Palattuamme vesiputokselta takaisin keitaalle meidät vastaanottanut mies tarjosi meille villibanaanit, joissa oli siemeniä!!! Vanhaksi on tarvinut elää, kunnes sain tietää banaaneissa on oikeasti siemeniä! Jalostus on pahemman kerran päässyt koijaamaan kuluttajaa. Syödessämme jätimme puumerkkimme vieraskirjaan ja jätimme pienen lahjoituksen perheelle. Vieraskirjan mukaan olimme ensimmäiset suomalaiset, jotka ovat käyneet paikassa! 

Vielä tähän mennessä emme ole törmänneet yhteenkään ilkeään tai edes yrmeään ihmiseen täällä Balilla - päinvastoin kaikki ovat olleet uskomattoman ystävällisiä ja aidon hymyileviä! <3 Ja vaikka kaikilla olot eivät ole todellakaan kummoiset, he vaikuttavat vilpittömän onnellisilta. Siinäpä pohdintaa kerrakseen meille materialismissa kylpeville juroille suomalaisille. ;) 


Rakkaudella,
Tiia