VIETNAM, SAPA: VAELLUSRETKI RIISIPELTOJEN JA VUORIEN LAAKSOSSA

Jätettyämme Hanoin kadut taaksemme suuntasimme Sapan luonnonrauhaan. Sapa on pieni vuoristokylä Pohjois-Vietnamissa lähellä Kiinan rajaa 16oo metrin korkeudessa. Paikka on mielettömän kaunis lukuisine riisipeltoineen sekä kauniine kukkuloineen ja on suosittu vaelluskohde.

Sapassa vaellusretkien tarjoajia löytyy lukuisia ja itse kylä on täynnä erilaisia turisteille sunnattuja kojuja, hotelleja ja ravintoloita. Sapan alueella asuu useita vuoristoheimoja ja Sapan kaduilla törmääkin useisiin paikallisiin "Hmong -heimon naisiin", jotka myyvät käsitöitään ja vaellusretkiä turisteille.

Varasimme oman kahden päivän vaelluksemme etukäteen netin kautta suositulta retkenjärjestäjältä nimeltä Sapa Sisters. Sapa Sisters on pelkästään naisvoimalla pyörivä yritys, joka lupaa työntekijöilleen kunnollisen terveydenhuollon sekä asianmukaisen palkan. Vaellus ei ollut mikään halpa (n.80 euroa per nenä), mutta ainakin toivottavasti teimme eettisen valinnan.

Ensimmäisenä päivänä vaelsimme kolmeen eri kylään (Y Linh Ho, Lao Chai, Ta Van), joista viimeisessä yövyimme paikallisessa kotimajoituksessa. Kilometrejä kertyi noin 14 kilsaa pitkin vuoristopolkuja sekä ylä- ja alamäkiä. Matkan varrella ylitimme puroja, näimme buffaloita, paikallisen koulun sekä uskomattomia maisemia.

Monilla paikoilla polut olivat sateen jäljilta niin liukkaita, että maisemien ihailun sijaan katse naulaantui polkuun ja rakkaaseen bambukeppiin, jonka saimme Sapa Sistersin toimistolta mukaamme. Keppi oli kätevä tuki mutaisilla poluilla liukastellessa, mutta kepin tuesta huolimatta tuli mentyä pari kertaa nurin! :D 

Saavuttuamme Ta Van kylän kotimajoitukseen, tapasimme muitakin vaeltajia, joiden kanssa söimme yhdessä illallista ja pelasimme ruotsalaista korttipeliä. 

Toisena päivänä vaelsimme bambumetsän läpi vesiputoukselle ja sieltä vielä yhteen kylään lounaalle, josta meillä oli kuljetus takaisin Sapa Sistersin toimistolle. Toisena päivänä vaelluskilsoja kertyi noin viitisen kilometriä.

Bambumetsän läpi

Paikallisia Hmong-naisia lounaspaikalla

Kaiken kaikkiaan Sapan vaelluskokemus oli mahtava, mutta ainoa huonopuoli vallusreissussa oli paikallisten naisten kyseenalainen tapa myydä vaeltajille käsitöitään. Vaellusreitin varrella meitä nimittäin lähti seuraamaan useampi nainen, jotka tilanteen tullen tarjosivat kättään vaikeimmissa vaelluskohdissa. Kaunis ajatus, mutta apu ei ollut vilpitöntä, sillä vaellusreitin loppupäässä meidät käytännössä pakotettiin ostamaan heiltä käsitöitä kiitoksena "avusta".

Tämän tiedettyäemme jouduimme sanomaan meitä seuraamaan lähteneille naisille heti kättelyssä "kiitos, mutta emme aio ostaa mitään", jonka kuultuaan naiset lähtivät heti toiseen suuntaan etsimään muita "autettavia" turisteja. 

Emme raaskineet ostaa vaellukselle oikeita vaelluskenkiä, vaan lähdimme haikkaamaan vanhat lenkkarit jalassa. Näin jälkikäteen voi todeta, että olisi ollut viisasta hankkia kunnon kengät Sapan poluille, sillä omat rakkaat vanhat Nikeni menivät niin huonoon kuntoon, että ne jäivät sille tielleen! :D


Rakkaudella,
Tiia