VIETNAM, HOI AN: VIETNAMIN VENETSIA

Da Nangista otimme paikallisbussin Hoi Aniin, jossa olimme 2 yötä paikallisessa kotimajoituksessa. Hoi An sijaitsee 30 kilometriä Da Nangista etelään. Hoi An on kuuluisa erityisesti kauniista vanhasta kaupungistaan, jossa sijaitsee paljon suojeltavia vanhoja rakennuksia. Vanha kaupunki kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin.

Matka Da Nangista taittui nopeasti paikallisbussissa, jossa matkustaminen oli sinänsä jo kokemus! Odotellessamme bussia pysäkillä, saimme yksityiskyytitarjouksen Hoi Aniin paikalliselta mieheltä hieman epämääräiseen hintaan (15 000 tai 50 000 per nenä?). Kieltäydyimme kohteliaasti, sillä netin mukaan bussimatka Da Nangiin maksaisi vain 30 000 dongia per nassu eli 1,17 euroa.
 
Kun odottamamme keltainen ränsistyneihkö paikallisbussi "pysähtyi" bussipysäkille, meidät veti vauhdista kyytiin tomera paikallisnainen, joka viittoi meidät istumaan bussin perälle rinkkoinemme. Kyydissä oli jos jonkinlaista matkaajaa, yhdellä naisella oli mukanaan metallisia ruoka-astioita ja pitkä keppi. Välillä bussi pysähtyi tienvarteen ja kyytiin kipusi lisää matkustajia riisihattuineen.

Bussi tööttäili lähes koko matkan, sillä täällä Aasiassa töötti tarkoittaa hieman eri asiaa kun meillä Suomessa, sillä ilmoitetaan että täältä tullaan. Väistämisvelvollisuus on pienemmällä kulkuneuvolla ja todennäköisesti myös ohittavalla ajoneuvolla. Hetken päästä nainen tuli lunastamaan meiltä maksua ja yllätykseksemme hinta olikin 50 000 dongia per nassu. Saattoi olla, että matkalippumme välistä meni rahaa jonnekin muualle kuin bussiyhtiölle, mutta perille päästiin!

Bussiasemalta suuntasimme heti kaupungin laidalla meren rannalla sijaitsevaan kylään, josta olimme varanneet kotimajoituksen. Ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa kylän maisemiin ja rantaan (tietty). Rannalla oli aikamoiset aallot ja rannalla pötkötteli isoja hiekkasäkkejä jonossa koko rannan mitalla, joiden tarkoitusta emme tänäkään päivänä tiedä. :D Ei mikään rantalomaparatiisi, mutta säkkien yli kiipeämällä uimaan olisi kyllä päässyt halutessaan!

Seuraavana päivänä vuokrasimme moottoripyörän, jolla allekirjoittanut kruisali hymy korvissa koko päivän. :D Ennen Hoi Ania en ollut vielä uskaltautunut kuskiksi Vietnamin sekavahkoon liikenteeseen, mutta Hoi Anissa ylitin itseni ja ajelu oli superhauskaa! Ajo sujui hyvin, vaikka välillä tulikin saatua pari addrenaliinipiikkiä, kun autot ohittelivat meitä töötti pohjassa tai yhtäkkiä omalla ajokaistalla oli vastaantuleva mopo.

Heti ensitöiksi ajoimme Hoi Anin vanhaan kaupunkiin eli kaupungin keskustaan, jossa kävimme haistelemassa tunnelmaa sekä syömässä halvat ja hyvät Cao Lao -annokset (nuudelia ja possua yrttien kera). Ihailimme vanhan kaupungin kauniita vanhoja rakennuksia ja kävimme myös tunnelmallisella torilla, jossa myytiin vietnamilaiseen tapaan kaikkea perunasta perämoottoriin. 

Ostin torilta postikortin. Ostaessani korttia, kysyin myyjältä, moneenko paikallinen posti olisi auki. Hän oli hiljaa hetken, jonka jälkeen hän kysyi asiasta vietnamiksi kaveriltaan. Kaveri pyöritteli päätään. Tämän jälkeen myyjä kertoi vienosti hymyillen meille postin menevän kiinni kello 9.00, mutta hänen kasvoiltaan näki selkeästi, ettei hänellä ollut hajuakaan asiasta.  Aasialaiseen kulttuuriin kuuluu tai on kauan kauan sitten kuulunut tapa, jonka mukaan tietämättömyyttään ei näytetä, sillä se koetaan jotenkin nolona. Näin suomalaiseen rehellisyyteen tottuneena on ollut hassua, ettei ihmisten sanaan voi aina luottaa.

Illalla palasimme takaisin vanhaan kaupunkiin toteamaan, että sympaattiset pikkukadut olivat täyttyneet VALTAVALLA MÄÄRÄLLÄ turisteja sekä kaikenmaailman kaupustelijoilla. Yksi möi veneretkiä joelle, toinen marihuanaa ja kolmas Spiderman-leluja. Autenttinen paikallistunnelma oli poissa.

Vanhan kaupungin tunnelmalliset valot olivat todella kauniita, mutta meiningistä tuli lähinnä mieleen parin vuoden takainen Venetsian reissu, sillä kaduilla sai tehdä töitä, että pääsi etenemään ihmisjoukossa! Hoi An itsessään on kaunis, mutta siitä oli vaikeaa nauttia ihmispaljoudessa.

Illan päätteksi maistoimme Kem Khoi jäätelöä, eli vapaasti suomennettuna savujäätelöä, jotka maistuivat ihan muroilta ja niitä syödessä nousi hauska savu suusta. :)

 Rakkaudella,
Tiia