VIETNAM, DA NANG: 60 KILOMETRIÄ HIEKKARANTAA JA HERTTAINEN SÄMPYLÄKOJU

My Khe Beachin maisemia

Da Nang on satamakaupunki aikalailla keskellä Vietnamia ja kaupunki on maan neljänneksi suurin kaupunki. Vietimme Da Nangissa 3 yötä. Aikamme Da Nangissa oli halpaa kuin saippua, sillä kahden hengen hotellihuone ilmastointeineen kaikkineen maksoi 10 euroa yöltä (kiinnostuneille tiedoksi, että hotellin nimi oli Miami Beach Hotel Da Nang)!

Kaupungissa on yli 60 kilometriä rantaa eli ei ihme, että se on suosittu rantalomakohde. Katukuvasta löytyy myös useita ravintoloita, karaokebaareja sekä korkeita hotelleja. Korkealle kohoavat pilvenpiirtäjät olivat meille uusi näky tähänastisella Vietnamin reissullamme. Hanoihin verrattuna Da Nang oli todella erilainen vietnamilainen kaupunki.

Sulauduimme kaupunkiin hyvin, sillä muiden turistien tapaan vietimme päivät rannalla auringosta nauttien. Aallot olivat tosin niin isoja, että rannoilla liehui kaikkina kolmena päivänä punainen lippu, eikä meressä uskaltanut käydä kuin kastautumassa. Rannalla oli paljon surffareita ja riippulentäjiä, joiden taistelua jättimäisten aaltojen kanssa oli hauska seurata.

Yhtenä iltana kävimme drinksuilla kattobaarissa (King's Finger Hotel), josta näki koko kaupungin ylle. Olimme varatuneet maksamaan sisäänpääsystä, mutta ystävällinen hotellityöntekijä päästi meidät ilmaiseksi 16:sta kerrokseen ihailemaan maisemia. 

Koska päiväbudjettimme Vietnamiin on noin 45 euroa per päivä kahdelta sisältäen kaiken, on budjettiin sopivien ruokapaikkojen löytäminen joskus haastavaa. Da Nangissa löytyy sekä kalliimpia ravintoloita että kohtuuhintaisia ruokapaikkoja, joten valinnanvaraa onneksi oli.
 
Aamuisin haimme vietnamilaiset sämpylämme eli Banh Mit läheiseiltä katukiskalta. Samalta kiskalta sai myös superhyvää tuorepuristettua mehua. Sämpylä maksoi 15 000 dongia ja tuorepuristettu mehu 15 000 dongia eli yhteensä 1,17 euroa!!!

Ihastuimme paikkaan niin, että kävimme sielä kaikkina kolmena aamuna. Kiskaa piti ihana paikallinen pariskunta, jotka eivät puhuneet sanaakaan englantia. Toisena aamuna hakiessamme aamupalaa, pariskunta tunnisti meidät jo kaukaa ja viittoi luokseen ison hymyn kera.

Viimeisenä aamuna talsimme kiskalle rinkat selässämme, sillä aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa bussipysäkille. Pariskunta tarjosi meille ilmaiset mehut ja isäntä kätteli meitä hyvästeiksi. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, hymy ja ystävällisyys ymmärretään kaikkialla! <3

 PS. Länsimaalaisten matkaajien on syytä varautua yllättäviin selfienottajiin, sillä ollessamme syömässä päädyimme ainakin kymmeneen selfieen paikallisten nuorten miesten kanssa. :D


Rakkaudella,
Tiia