MATKA KAMBODZASTA LAOSIN RAJAN YLI

Helloouu ja terkkuja Laosista! <3 

Reissasimme Kambodzassa yhteensä 15 päivää ja tällä hetkellä olemme Laosissa. Rajanylitykset ja matkat Aasiassa maasta toiseen ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi, sillä ikinä ei tiedä mitä korruptio- tai tuktuk-kuskihärdelliä tulevan pitää! Meille matka Kambodzasta Laosin puolelle ei ollut tylsä, vaan sisälsi pari ylläriä! :D

Alunperin suunnittelimme ylittävämme rajan Phnom Penhin kautta, mutta ensimmäinen ylläripylläri tuli vastaan jo Phnom Penhissä, sillä siellä kävi ilmi, ettei Phnom Penhistä pääsekään rajan yli Laosiin, vaan meidän piti palata takaisin Siem Reapiin. Ostimme Phnom Penhistä yöbussiliput Siem Reapiin, josta matka jatkui heti aamulla kohti Kambodzan ja Laosin rajaa.

Yöbussi

Matkustimme Giant Ibis -yhtiön yöbussilla ja nukuimme kelpo yöunet bussissa. Lipun hintaan kuului viltti, tyyny ja vesipullo. Bussikuski ajoi ihanan rauhallisesti, eivätkä tiet olleet niin pahassa kunnossa kuin mitä ihmiset ovat kertoneet!

Aamuyöstä bussi tosin pysähtyi jollekin tienvarsikojulle ja kuski nousi ulos autosta. Kuski meni kiskan myyjän juttusille ja he istuivat katukojun tiskin taakse. Nähtyään jonkun (eli minun) ihmettelevän pysähdyksen syytä bussin ikkunasta, sekä kuski että kiskan myyjä vetäytyivät muovituoleissaan niin, etten enää nähnyt heitä. Hämmentyneenä vetäisin ikkunaverhon kiinni ja ajattelin että on ehkä parempi olla tietämättä mitä kiskalla tapahtuu..

Mysteerineuvotteluiden päätyttyä matka jatkui. Puoli tuntia ennen arvioitua saapumisaikaa bussiin välähti valot päälle ja meille ilmoitetttiin, että perillä ollaan! Rakas ystävämme Google Maps kuitenkin ilmoitti, että emme olleet lähelläkään Giant Ibisin bussiterminaalia, vaan jossain Siem Reapin keskustan laidalla. Olimme tietoisia, että bussit saattavat jättää matkustajat kaupungin laidoilla oleville bussiterminaaleille, jolloin heidän on pakko maksaa tuktuk-kyydistä keskustaan. Näin kävi ilmeisesti meillekin, sillä bussin ovella meitä oli vastassa kymmenkunta tuktuk-kuskia.

Näytimme kuskille ostamaamme bussilippua, jossa luki selkeästi päätepysäkin nimi Giant Ibis Terminal Siem Reapin keskustassa. Selitimme kuskille, että olemme maksaneet bussikyydin keskustaan asti, emmekä ole siellä nyt. Tähän kuski totesi tyynenä, että vaihdoimme pysähdyspaikkaa. Justjuu!

Rikoimme pahemman kerran kambodzalaiseen kulttuuriin kuuluvaa tapaa olla näyttämättä tunteitaan, sillä hermothan siinä meni. Kambodzalaiseen ja aasialaiseen kulttuuriin nimittäin kuuluu, ettei ärtymystä saa näyttää, sillä se merkitsee kasvojensa menettämistä. Tuohtuneena nakkasimme rinkat selkäämme ja seisoimme keskellä tuktuk-kuskien kyytitarjouksia. Avauduimme kovaan ääneen asiasta myös tuktuk-kuskeille ja loppupeleissä saimme tuktuk-kyydin keskustaan kolmen dollarin hintaan. Hassua tilateessa oli se, että yksi kuskeista kertoi bussilla keskustaan ajamisen olevan kiellettyä ruuhkien välttämisen vuoksi, mutta päästyämme Siem Reapin keskustaan meitä oli vastassa kolme parkissa olevaa bussia..? :D

Aamuinen ylläri tuktuk-matka keskustaan

Bussit parkissa keskustassa

Hetken pyörimme pallo hukassa Siem Reapin keskustassa kello 6.00 ja etsimme minivaniyhtiötä, jolla matkamme jatkuisi kohti Laosin rajaa ja sieltä Don Detiin. Aikamme etsittyämme löysimme AVT:n toimiston (Asia Van Transfer), mutta se ei ollut vielä auki. Kävelimme toimiston ohi muutaman kerran ennenkö löysimme perille, sillä yhtiön kyltti piilotteli oksien takana kiukkuisilta matkaajilta.. Ihan viisasta. :D

AVT:n toimisto piilosilla

Kävimme aamupalalla ja päivä muuttui heti paremmaksi löydettyämme ihanan kahvilan, jossa oli superystävällinen asiakaspalvelija. Aamupalan jälkeen hyppäsimme tyytyväisinä minivanin kyytiin kohti Laosia. Matkalla juttelimme tsekkiläisen miehen kanssa, joka asui Thaimaassa ja pelasi työkseen online-pokeria. Matka taittui leppoisasti ja puolivälissä matkaa oli ruokatauon ja autonvaihdon paikka.

Tauon jälkeen matka jatkui toisella minivanilla. Moottoritien varressa vilisi lehmiä, tienvarsikojuja ja betonipilarien päälle rakennettuja paikallisten kotitaloja. Moottoritie oli välillä hiekkatietä ja välillä asfalttia. Välillä oli kunnon kuoppia ja minivani pomppi oikein kunnolla ja sepäs sai meikäläisen nauruhermot herkille! ;D

Saavuimme rajalle, jossa vaihdoimme dollareita Laosin kippeihin, kirjauduimme Kambodzasta ulos ja kävelimme "ei kenenkään maan" läpi rajanylityspaikalle, jossa täytimme viisumihakemukset.

Viisumi Laosiin maksoi 30$ per nassu + 4$ rajapoliisien keräämät leimamaksut (2$ Kambodzan rajapoliisille ja 2$ Laosin rajapoliisille). Jep, myös tällä rajalla turisteilta kerätään häpeilemättä korruptiomaksuja, mikä nostaa suomalaiseen rehellisyyteen tottuneella matkaajalla karvat pystyyn.

Tällä kertaa asiasta tosin ilmoitettiin rehellisesti jo AVT:n toimistolla Siem Reapissa hypätessämme minivanin kyytiin. Tällä kertaa asiasta ei myöskään voinut alkaa vänkäämään, sillä kuski olisi todennäköisesti jättänyt tienvarteen vaatimaan rauhassa oikeuksiaan! :D

Lappu minivaniyhtiön seinällä

Saatuamme viisumit matka jatkui lava-auton lavalla Nakasongin kautta Don Detiin. Nakasongista hyppäsimme jokiveneeseen, joka vei meidät Mekong-jokea pitkin Don Detin saarelle.

Koko matka Phnom Penhistä Don Detin saarelle maksoi 76,89€ (kahdelta). Ei paha!

Nakasongin satama

Ensisilmäyksellä Laos on valloittava paikka! <3


Rakkaudella,
Tiia